Butterflies arrive

After having lunch in Helsinki with some cool AIESEC friends reality starts hitting. The reality which is making me nervous. I don't know how the passport control works, do I need to pay something? I don't personally know the people who are waiting for me, I know almost no one from the whole country. I don't know any other Finnish people there, if they even exist. Yes, to be the different, kind of makes me nervous. That's something I haven't really experienced before.

While sitting in the train to the airport heart is pumping quite a lot. For a long time I haven't felt so small. But it's definetely a good feeling. And it's what I wanted from this experience. To boarden my horizon and to make my world view wider. To face something I haven't faced before.

It felt so good to just sit there and wait, not having anything to due and organize. This moment of stopping allows also time to think about the life, to find those thoughts which might have been thrown away when being busy.That's the delight and challenge of travelling: actually needing to face yourself.

Here we go

3:55 The alarm rings after a short quality sleep in my own bed. Going to the toilet, closing the suitcase, collecting the snacks.

4:34 Stepping outside, the sun is shining, such a beautiful morning. The light - which you can feel only with good imagination - is coming from an extraordinary angle, it is summer, despite of only +7 degrees. Luck is to have water thrown from a glas to the street traditional Turkish way for making the journey go smoothly. Breezyness makes me wonder if I really can leave the Gore-tex jacket home. Well, sometimes you just need to believe.

5:03 The railway station. Quiet, sunny city. People are having varying amounts of clothes, the destinations probably vary as much. It feels so good not to be among the ones who are having a woolly hat. I only have my just-in-case-jacket, which wouldn't be enough for six weeks' trip anywhere in Finland. But this adveture is taking me further.

5:33 The train moves, one of the best feelings ever. There is just the road and the wild unknown, some kind of hints about what will be waiting over there, but not too much. The excitement can be felt in the fingertips, toes and tummy. The smile is long-lasting and wide. The mind is open and emptying from the sorrows of the "normal" life. There is no turning back which means that there is nothing which could stop the journey. Life is now, adventure is now, here we go.

Suomen suvi

Kesäöitä, kukkia, ystäviä, jäätelöä. Rantajalkapalloa, ukulelen soittoa auringonlaskussa, naurua ja halauksia. Saunomista, lämpimiä iltoja, jaettuja tarinoita. Tuulinen kotikaupunki, liian vähän vaatetta, kesä on asennekysymys.

Vihdoin myös lippu Helsinkiin, posti käännetty, matkustusilmoitus tehty. Pakkaamista ei tunnetusti kannata aloittaa turhan aikaisin, pyykit pitäisi pestä. Kaupassa käydessä yrittää pitää mielessään, että päiviä on enää muutama. Kohta sen myös ehkä käsittää. Hyvin mahdollista, ettei kuitenkaan ennen koneesta nousua kaukomailla.

--

Summer nights, flowers, friends, ice cream. Beach football, playing ukulele in the sunset, laughing, hugs. Going to sauna, enjoying the warm nights, sharing stories. Windy home town, not enough clothes, summer is all about the attitude.

Finally I bought the ticket to Helsinki, forwarded the mail and did the travel notification. Packing has not yet started, as usual. Clothes are waiting for the washing machine. Visiting grocery store needs some additional thinking and continuous reminding of only few days left. Probably I'll soon realize it. Not sure though, if it will happen before stepping out of a plane in the destination.

One week before take off

"The weather gets a bit cold at nights so you might need to pack a jacket just in case."

Everything is relative. So is the fact that today I'm celebrating the “hot” first day of summer in shorter pants in Finland, and in a week I'll be stepping out of a plane to at least ten degrees warmer summer in Tunisia. Being confused about what to wear there hasn't been the only question in my mind lately.

After this week I'll be breaking my world map’s limits. Going outside of Europe has been my dream for a long time and now it's closer to actually happen than it has ever been. Tunisia is maybe not the most common one to start with but for me it's only making the country more attempting and I couldn’t be happier now calling this dream reality.

Before knowing that I would go for an AIESEC project I knew that I couldn't spend a year without leaving the country. This possibility was one of many but it feels exactly the right one. The deadline of leaving my beloved home country behind has given me again a new perspective to enjoy the things I cannot take with me; walking in the forest, smelling the fresh air after the rain, filling my mind with the adventurous light of summer nights, breathing in the quietness. Rye bread is easier to pack, chocolate will most probably melt and the personal space you can just try to carry within yourself in addition to the Nordic excitement.

Travelling and going to places I have never been is something I really do enjoy and this isn’t the first time I’m doing it. However, this will be the first time in many other matters. I’m really curious for example about how will it feel to be living in a country which has a language I know literally nothing about. I’m guessing it will take me back to time when I couldn’t read. Not even being able to say where the word ends and the other one starts might cause some challenges.

Crossing the European boarders doesn’t only mean the need of starting to use the passport for real but I’m expecting to face a completely different culture over there. What does that kind of a facing mean in practice, I don’t really know, because I cannot say I would have experienced an actual culture shock before. Africa doesn’t make a difference in the group of all the continents and carries its own stereotypes. In addition to that, North Africa has its own as well, and that might have waken some of those many questions I have gotten regarding to my destination. Wise men have said that the stereotypes exist for a reason. That’s also why I’m very much looking forward to see it all by my own eyes and probably find some reasons behind.

Today riding the bike in the center so alive and full of people again made me praise the summer. It felt so good to see all the happy people and feel the sun. For one day at least it was possible to wander around without a jacket! For my upcoming journey, however, I’ll be packing the jacket – just in case.

Viikko ennen lähtöä

“Ilma tulee olemaan hieman kylmä iltaisin, joten takin pakkaaminen varmuuden vuoksi kannattaa.”

Kaikki on suhteellista. Niin on myös tämän ”kuuman”, kesän ensimmäisen lyhyemmissä lahkeissa juhlistetun päivän vaihtuminen viikossa vähintään kymmentä astetta korkeampaan Tunisian lämpöön. Mukaan pakattava vaatetus ei ole ollut ainoa mieltä askarruttava asia.

Viikon päästä rikotaan rajoja. Euroopan ulkopuolelle matkustaminen on ollut haaveenani jo pitkään, ja nyt tämä henkilökohtaisen kartan laajentaminen on lähempänä kuin koskaan. Tunisia ei maana ole kenties se yleisin aloituskohde, mutta nimenomaan tämä ainutlaatuisempi vaihtoehto teki minuun vaikutuksen. En voisi olla iloisempi kutsuessani tuota unelmaa pian todellisuudeksi.

Jo ennen kuin tiesin AIESEC-projektiin lähdöstäni, olin varma, etten voisi viettää vuotta saman maan rajojen sisällä. Tämä mahdollisuus oli yksi monista, mutta valikoitui juuri haluamakseni tavaksi viettää kesäni. Nyt kun kalenterissa on taas selkeä takaraja Suomelle, pienistä vaikeasti pakattavista asioista osaa taas nauttia uudella tavalla; metsässä kävely, sateenraikkaan ilman hengittäminen, kesäyön valolla mielen täyttäminen ja hiljaisuuden hengittäminen ovat kultaa. Ruisleivän saa helpommin reppuun, suklaa todennäköisesti sulaa, ja henkilökohtaisen tilansa voi yrittää kantaa mukanaan pohjoismaisella innokkuudella.

Matkustaminen ja sen mukanaan tuomat paikat, ihmiset ja kokemukset ovat jotain, josta todella nautin, eikä tämä tule olemaan ensimmäinen kerta niiden parissa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin olen matkalla maahan, jonka kielestä minulla ei muun muassa ole mitään tietoa. Miltä tuntuu katsella kylttejä, joista ei erota edes sanojen rajoja? Voi olla, että lukutaidottomuus kohtaa vuosien jälkeen.

Euroopan rajojen ylittäminen tarkoittaa muutakin kuin passin käytön aloittamista todella. Uskon, että kulttuurin eroavaisuuden tulee todella huomaamaan. On vaikea sanoa, millä tavalla, sillä todellista kulttuurishokkia en usko oikeastaan ennen kokeneeni. Afrikkaan, ja etenkin Pohjois-Afrikkaan, liittyy omat stereotypiansa, kuten muihin maanosiin yleensäkin. Nämä ajatukset voivat mahdollisesti olla pohjalla maavalintaani liittyville kysymyksille, joita olen saanut kuulla. Stereotypioillakin usein on taustansa, ja mielenkiinnolla odotan mahdollisuutta olla niistä parin kuukauden jälkeen hieman paremmin perillä Tunisian suhteen.

Pyöräily niin aurinkoisessa ja eloisassa kotikaupungissa tänään oli omiaan virittämään kesätunnelmaa. Siinä hetkessä on vaikea kuvitella noiden iloisten ihmisten katseita parempaa. Ainakin päivän verran ulkona ei edes kaivannut takkia! Tulevaa matkaa varten aion sen kuitenkin pakata – ihan vain varalta.