23 countries, 23 years

I cannot help wowing to the view, which opens from the airplane window over Warsaw, the capital of Poland. Flying is at the same time something magical, but also a common art of moving from A to B. Having done it for 23 years now - almost every year, and several years multiple times - it has become a routine I don't specially wonder every time.

However, lately I have found myself considering this mean of transportation in a different way. Besides the wonderful places, eye-opening culture differences and conversations flying has taken me to, it also forms the biggest part of my carbon footprint. I'm fully aware of it, and the fact worries me, but at the same time I feel like I'm not ready to give up in the opportunities flying is opening.

Today at the airport I experienced the well-known but not so hyped feelings of a traveller: being hungry and tired. On top of those feelings I suddenly found pride. My mind associated the ability of navigating my way through the customs of the airport, with being independent, cool traveller ready for adventures, a world-citizen.

To find the right self-check-in and gate, showing your boarding pass in right places, and to understand the security check instructions even when in Polish, is at the same time such an easy routine and deep understanding of one social context.

This made me to think that if I would have children one day, and they would not be part of that social context, could I give them the opportunity to become independent travellers, world-citizens.

On the other hand, when it comes to children, we are obviously talking about the future. And future is the reality we are trying to save with considering environment in our decisions. And without the future, there won't of course be any forms of travelling, nor world-citizenship.

I tried to write about the contradictory of travelling and environment already before, but I couldn't find a tone of voice I would have felt my own. I bought flight carbon compensation and did research about their effectiveness.

I got the overview that for those companies I most frequently fly with, environment issues are taken seriously. Nevertheless, in the end paying for the compensation didn't take away the guilt, and mainly made me feel that it was, well, better than nothing. And clearly not beating the choice of not flying at all.

Travelling near and preferring moving on land are themes that have got my closer attention lately. One day I surprised myself with the thought of admitting the idea that discovering the entire globe will not be possible during lifetime. And therefore travelling slowly with trains and buses could be the added value worth seeking for.

Ideally I could end this post by promising that at least my near future wouldn't include flight journeys. However, I have to admit that a trip to India awaits. For these trips to Poland and India, the life I have built around me doesn't allow me to make the journeys without flying.

Being conscious about the environmental challenges doesn't make me less thrilled for the trips, but of course concerned. All in all, I think that at least I have started my journey of this consideration.

I would be very interested in hearing about your relation to flying in today's world. How is your journey looking currently?

Maailman ympäristöpäivä ja mitä se minulle merkitsee

Muistan ala-asteen roska päivässä -liikkeen, (jolle yllättäen löytyi nettisivut, ja joka tätä kirjoittaessa oli liikkeenä ehtinyt täysi-ikäiseksi) ja koulussa väsätyt lukuisat ympäristöjulisteet ja -esitelmät. Hollannissa kuulin ihmettelyä Suomen kierrätyspolitiikasta, ja kuinka sen ottaminen tosissaan 5 miljoonan asukkaan voimin vaikutti kummalliselta asukasluvuiltaan moninkertaisten maiden tarjotessa vain yhden lajin roskasäiliöitä kerrostaloissaan. Eräs luonani vieraillut saksalainen tyrmistyi huuhdellessani jogurttipurkkia, ja kertoi ajatelleensa kierrättäneensä tehokkaasti ennen Suomeen tuloa.

Kaikki edellämainittujen asenteiden toimintamallit ovat minulle vahvasti automatisoituneita. Samalla tottumuksella kannan mukanani aina yhtä ylimääräistä kangaskassia, ja vakiokauppakassini sisältä löytyy monikäyttöinen hedelmäpussi. Vaikka olen tottunut tekemään tämän kaiken, olin silti onnistunut hautaamaan itse ongelman olemassaolon ajatusteni taka-alalle. Kunnes näin, miltä näyttävät uimarannat ja kaupungit, joissa jätehuolto ei poista loputtomia roskapusseja silmien ulottuvista, saati tarjoa keirrätysmahdollisuuksia.

Lohduttomat roskavanat teiden varsilla ja palmujen alla - juuri siinä, juuri mielessä - saivat muistamaan, kuinka taistelu ympäristön puolesta on kaikkea muuta kuin ohi. Vaikka elämme päällisin puolin siistissä ympäristössä, teoillamme on globaali merkitys. Vaikka vihreät autot poimivat roskakatossäiliöidemme sisällöt kotipihastamme, toimintamme ennen sitä on ratkaisevaa.

Tänään vietettävän ympäristöpäivän viestinä on valtavan maailmanlaajuisen muovijätteen vähentäminen. Kampanjasivuston mukaan maapallollamme ostetaan joka minuutti miljoona muovijuomapulloa ja vuosittain 5 biljoonaa, eli tuhat miljardia  muovipussia. Saman lähteen mukaan puolet käyttämästämme muovista on kertakäyttöistä, jolloin valmistukseen käytettävien materiaalien arvo valuu hukkaan.

EU:n alueella suurin osa muovijätteestä muodostuu pakkauksista, joista alle 30 % päätyy kierrätykseen, kertoo Ympäristöministeriön muoviselvitys. Keräyspaikkoja löytyy, ja niiden käyttäminen on ilmaista. Muovipussit puolestaan useimmiten maksavat nykyään, ja Ympäristöministeriön mukaan kauppojen kokemukset kertovat muovipussimyynnin puolittumisesta tuon maksun seurauksena. Muutos on siis mahdollinen, askel kerrallaan. Sinä valitset, laitatko banaanit pussiin, kuinka monta lajiketta kannat roskakatokseesi, ja otatko limsaasi pillin ja muovikannen.

"Kukaan ei tee suurempaa erehdystä kuin hän, joka ei tee mitään, koska ajattelee, että voi tehdä vain niin vähän." ~Edmund Burke, filosofi.