Ymmärtää ja tulla ymmärretyksi

Mitä merkitsee nyt ja tässä

Ikuisuutta etsimässä

Tiedätkö se tunteen

Vaunut kun asemalla lepää hetken

Joku saapuu, toiseen kaipuu

Sisään astuessa tarttuu

Kovaääniset ei pelkää ilmoittaa

Ei suuntaa raide kaksi pohjolaan

Kuin huomaamatta lipuen

Samalla ankarasti tapahtuen

Jatkuu raiteilla tuo kulku

Ja kuten on kaukaa tähän tultu

Ei pysähdyttäessä mikään muutu

*Astuu ulos, nousee sisään

Päättääkin tänään kulkevansa itään

What it means to have it now and here

A moment when infinity is near

Can you recognize a certain feeling

On the station between arriving and leaving

One stepping out, one stepping in

And so begins the longing

Loudspeakers work with no feelings

Only being asked to tell the bearing

Everything happens imperceptibly

Though at the same time very certainly

Now on will be as until now

The job of train is to go and not ask how

Changing the direction would affect tomorrow

*But one steps out and then in again

Today East is the new beginning

Ensimmäinen päivä presidenttinä

Vaikka tasavallan presidendin virkaanastujaispäivänä Helsingissä pyrytti, Oulussa saatiin nauttia mitä kauneimmasta talvipäivästä. Ensimmäistä päivää vietettiin täälläkin, kuten lukuisissa muissa AIESECin paikallisosastoissa ympäri maailman. Local Committee Presidentit, LCPt, joita Facebook-kavereista yllättävän monta löytyy, päivittivät aikajanoilleen alkaneita työsuhteitaan AIESECissa, minä heidän mukanaan.

Auringonpaisteen lisäksi päivään mahtui myös pilviä ainakin mielentilassa, kun sain sähköpostiviestin väärään osoitteeseen toimitetusta avustushakemuksesta. Rahasumman todennäköinen valuminen sivu suun näin onnettoman erheen takia ottaa päähän, mutta siitä ei kuitenkaan auta kuin ottaa opiksi, lähettää muutama uusi sähköpostiviesti ja toivoa parasta. Jos tilanne on jo menetetty, onpahan pohjalta ainoa suunta ylöspäin. Kävi miten kävi, tästä mokaa murehtiessani huomasin jälleen kerran, miten mahtava tukiverkko voi yhden järjestön ympärille muodostua. Ihmiset Oulussa, Suomen (AIESECin) hallituksessa, sekä samanlaisissa presidentinsaappaissa Suomessa ja ympäri Eurooppaa, kiitos että olette olemassa. :)

Kaiken kaikkiaan hymyilyttää. Saapuvien vapaaehtoisten asioita käsittelevässä tapaamisessa olin enää lähinnä ihanan tarpeeton ja toimin ovimiehenä seuraajani hoitaessa homman kotiin. Toimistolla hääräilin milloin missäkin tarvittiin. Onnittelevia ihmisiä tuli vastaan muutamia, Facebookissa käsittämättömän valtava määrä. Ei tässä voi olla kuin otettu, että on tällaisen mahdollisuuden saanut.

Vaikka toimenkuvamme on titteleiden samankaltaisuudesta huolimatta aivan eri tasolla, yhdyn Niinistön sanoihin: "Valinta presidentiksi on suuri kunnia, joka tuo mukanaan suuren vastuun. Otan vastuun kantaakseni nöyränä, mutta päättäväisenä. Omistaudun tälle tehtävälle, enempää ei voi luvata."