Note to self from summer 2018

Hetkiä metsässä

Olen viime aikoina fiilistellyt pitkästä aikaa edessä olevaa kesää Suomessa. 2016 meni pitkälle kesään asti Hollannissa, ja 2017 puolestaan Tunisiassa. Reissuja on tällekin kesälle suunnitelmissa, mutta kotimaata kuuluu niihin kahta edellistä kesää enemmän. Viime viikonloppu meni Pienen Karhunkierroksen maisemia mahtavassa seurassa ihastellen. Päiväretket siellä olivat hyvä muistutus siitä, kuinka ei-niin-kovin-kauas matkustaessaankin voi päästä nauttimaan hiljaiseksi vetävistä maisemista.

Vaikka olen innoissani jo siitä, että pääsen nauttimaan kotikaupungistani kesäaikaan, autojen jylyn kaikkoaminen, metsän tuoksu ja värit, sekä muusta maailmanmenosta vapaana virtaava vesi onnistuvat aina nostamaan kotiseuturakkauden aivan toiselle tasolle. Kävelylle kuivan kangasmetsän männikössä on vaikea löytää peittoajaa.

Välillä on hauska pysähtyä nautiskelemaan ruisleivästään aamupalapöydässä ajatellen, kuinka se olisi ulkomailla harvinainen luksusateria. Suklaiden ikisuosikki Fazerin sininen maistuu juhlalta aina, mutta harvoin törmää maisemiin, joissa sitä syödessään tuntee suomalaisuutensa yhtä aikaa kaikilla aisteillaan. Konttaisen näköaloja voin suositella tähän kokeilemaan.

Jokin siinä vain on, kun voi istua harjun reunalla ja roikottaa jalkojaan pyörteitä muodostavan veden yllä, ihailla rinteessä kukoistavaa poronjäkälän muhkeaa kasvustoa, ja tajuta, että naavaa voi kasvaa myös koivuissa. Antaa iltaan kääntyvän auringon taittaa maiseman värit satumaisen epätodellisiksi, ja lepuuttaa silmiään sitä katsellessa tietäen, että tämä hetki on juuri tässä, eikä sitä kaikessa kauneudessaan pysty muistamaan täysin sellaisena enää myöhemmin. Ja samaan aikaan se kaikki yhdessä on siksi sekä kaunista että haikeaa.

Tällaisissa puitteissa, hyvässä porukassa ja suomalaisuudessa, sekä ehkä nimenomaan juuri niiden kaikkien yhdistelmässä parasta on se, kuinka välillä voi vain istua hiljaa yhdessä, välillä nauraa koko sydämensä pohjasta, ja toisessa hetkessä taas keskustella syvällisiä. Kun jakaa eväät, maailmankuvat ja savunhajuisuuden, voi useammankin vuoden tuntemisen jälkeen päätyä keskustelemaan seikoista, jotka elämän kiireessä on tiedostamatta sivuutettu vain ohimennen.

Lähteminen yleensä kannattaa, se tuli jälleen kerran todettua. Muistot eivät synny tekemällä, mutta eivät mitään tekemättäkään. Siispä muistutuksena myös itselleni: kohdatkaa ihmiset ympärillänne, myös ne, jotka ajattelette jo tuntevanne. Ja lähtekää yksin sekä yhdessä metsään.

Here we go

3:55 The alarm rings after a short quality sleep in my own bed. Going to the toilet, closing the suitcase, collecting the snacks.

4:34 Stepping outside, the sun is shining, such a beautiful morning. The light - which you can feel only with good imagination - is coming from an extraordinary angle, it is summer, despite of only +7 degrees. Luck is to have water thrown from a glas to the street traditional Turkish way for making the journey go smoothly. Breezyness makes me wonder if I really can leave the Gore-tex jacket home. Well, sometimes you just need to believe.

5:03 The railway station. Quiet, sunny city. People are having varying amounts of clothes, the destinations probably vary as much. It feels so good not to be among the ones who are having a woolly hat. I only have my just-in-case-jacket, which wouldn't be enough for six weeks' trip anywhere in Finland. But this adveture is taking me further.

5:33 The train moves, one of the best feelings ever. There is just the road and the wild unknown, some kind of hints about what will be waiting over there, but not too much. The excitement can be felt in the fingertips, toes and tummy. The smile is long-lasting and wide. The mind is open and emptying from the sorrows of the "normal" life. There is no turning back which means that there is nothing which could stop the journey. Life is now, adventure is now, here we go.

Suomen suvi

Kesäöitä, kukkia, ystäviä, jäätelöä. Rantajalkapalloa, ukulelen soittoa auringonlaskussa, naurua ja halauksia. Saunomista, lämpimiä iltoja, jaettuja tarinoita. Tuulinen kotikaupunki, liian vähän vaatetta, kesä on asennekysymys.

Vihdoin myös lippu Helsinkiin, posti käännetty, matkustusilmoitus tehty. Pakkaamista ei tunnetusti kannata aloittaa turhan aikaisin, pyykit pitäisi pestä. Kaupassa käydessä yrittää pitää mielessään, että päiviä on enää muutama. Kohta sen myös ehkä käsittää. Hyvin mahdollista, ettei kuitenkaan ennen koneesta nousua kaukomailla.

--

Summer nights, flowers, friends, ice cream. Beach football, playing ukulele in the sunset, laughing, hugs. Going to sauna, enjoying the warm nights, sharing stories. Windy home town, not enough clothes, summer is all about the attitude.

Finally I bought the ticket to Helsinki, forwarded the mail and did the travel notification. Packing has not yet started, as usual. Clothes are waiting for the washing machine. Visiting grocery store needs some additional thinking and continuous reminding of only few days left. Probably I'll soon realize it. Not sure though, if it will happen before stepping out of a plane in the destination.