Everything
is relative. So is the fact that today I'm celebrating the “hot” first day of
summer in shorter pants in Finland, and in a week I'll be stepping out of a
plane to at least ten degrees warmer summer in Tunisia. Being confused about
what to wear there hasn't been the only question in my mind lately.
After this
week I'll be breaking my world map’s limits. Going outside of Europe has been
my dream for a long time and now it's closer to actually happen than it has ever
been. Tunisia is maybe not the most common one to start with but for me it's
only making the country more attempting and I couldn’t be happier now calling
this dream reality.
Before
knowing that I would go for an AIESEC project I knew that I couldn't spend a
year without leaving the country. This possibility was one of many but it feels
exactly the right one. The deadline of leaving my beloved home country behind
has given me again a new perspective to enjoy the things I cannot take with me;
walking in the forest, smelling the fresh air after the rain, filling my mind
with the adventurous light of summer nights, breathing in the quietness. Rye
bread is easier to pack, chocolate will most probably melt and the personal
space you can just try to carry within yourself in addition to the Nordic
excitement.
Travelling
and going to places I have never been is something I really do enjoy and this
isn’t the first time I’m doing it. However, this will be the first time in many
other matters. I’m really curious for example about how will it feel to be living
in a country which has a language I know literally nothing about. I’m guessing
it will take me back to time when I couldn’t read. Not even being able to say
where the word ends and the other one starts might cause some challenges.
Crossing
the European boarders doesn’t only mean the need of starting to use the
passport for real but I’m expecting to face a completely different culture over
there. What does that kind of a facing mean in practice, I don’t really know,
because I cannot say I would have experienced an actual culture shock before.
Africa doesn’t make a difference in the group of all the continents and carries
its own stereotypes. In addition to that, North Africa has its own as well, and
that might have waken some of those many questions I have gotten regarding to
my destination. Wise men have said that the stereotypes exist for a reason.
That’s also why I’m very much looking forward to see it all by my own eyes and
probably find some reasons behind.
Today riding
the bike in the center so alive and full of people again made me praise the
summer. It felt so good to see all the happy people and feel the sun. For one
day at least it was possible to wander around without a jacket! For my upcoming
journey, however, I’ll be packing the jacket – just in case.
Viikko
ennen lähtöä
“Ilma tulee olemaan hieman kylmä iltaisin, joten takin
pakkaaminen varmuuden vuoksi kannattaa.”
Kaikki on suhteellista. Niin on myös tämän ”kuuman”, kesän
ensimmäisen lyhyemmissä lahkeissa juhlistetun päivän vaihtuminen viikossa
vähintään kymmentä astetta korkeampaan Tunisian lämpöön. Mukaan pakattava
vaatetus ei ole ollut ainoa mieltä askarruttava asia.
Viikon päästä rikotaan rajoja. Euroopan ulkopuolelle
matkustaminen on ollut haaveenani jo pitkään, ja nyt tämä henkilökohtaisen
kartan laajentaminen on lähempänä kuin koskaan. Tunisia ei maana ole kenties se
yleisin aloituskohde, mutta nimenomaan tämä ainutlaatuisempi vaihtoehto teki
minuun vaikutuksen. En voisi olla iloisempi kutsuessani tuota unelmaa pian
todellisuudeksi.
Jo ennen kuin tiesin AIESEC-projektiin lähdöstäni, olin
varma, etten voisi viettää vuotta saman maan rajojen sisällä. Tämä mahdollisuus
oli yksi monista, mutta valikoitui juuri haluamakseni tavaksi viettää kesäni.
Nyt kun kalenterissa on taas selkeä takaraja Suomelle, pienistä vaikeasti
pakattavista asioista osaa taas nauttia uudella tavalla; metsässä kävely,
sateenraikkaan ilman hengittäminen, kesäyön valolla mielen täyttäminen ja hiljaisuuden
hengittäminen ovat kultaa. Ruisleivän saa helpommin reppuun, suklaa todennäköisesti
sulaa, ja henkilökohtaisen tilansa voi yrittää kantaa mukanaan pohjoismaisella
innokkuudella.
Matkustaminen ja sen mukanaan tuomat paikat, ihmiset ja
kokemukset ovat jotain, josta todella nautin, eikä tämä tule olemaan
ensimmäinen kerta niiden parissa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin olen matkalla
maahan, jonka kielestä minulla ei muun muassa ole mitään tietoa. Miltä tuntuu
katsella kylttejä, joista ei erota edes sanojen rajoja? Voi olla, että lukutaidottomuus
kohtaa vuosien jälkeen.
Euroopan rajojen ylittäminen tarkoittaa muutakin kuin passin
käytön aloittamista todella. Uskon, että kulttuurin eroavaisuuden tulee todella
huomaamaan. On vaikea sanoa, millä tavalla, sillä todellista kulttuurishokkia
en usko oikeastaan ennen kokeneeni. Afrikkaan, ja etenkin Pohjois-Afrikkaan,
liittyy omat stereotypiansa, kuten muihin maanosiin yleensäkin. Nämä ajatukset
voivat mahdollisesti olla pohjalla maavalintaani liittyville kysymyksille,
joita olen saanut kuulla. Stereotypioillakin usein on taustansa, ja mielenkiinnolla
odotan mahdollisuutta olla niistä parin kuukauden jälkeen hieman paremmin
perillä Tunisian suhteen.
Pyöräily niin aurinkoisessa ja eloisassa kotikaupungissa
tänään oli omiaan virittämään kesätunnelmaa. Siinä hetkessä on vaikea kuvitella
noiden iloisten ihmisten katseita parempaa. Ainakin päivän verran ulkona ei edes
kaivannut takkia! Tulevaa matkaa varten aion sen kuitenkin pakata – ihan vain
varalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti