Keskeneräinen puoli-ihminen

Kolme kuukautta siihen tarvittiin, mutta nyt on verhot ikkunassa, taulu ja peili seinällä, eikä yhtään pahvilaatikkoa nurkassa. Tuntuu hyvältä, siltä, että kaikki on kohdallaan. Jollain tavalla koko elämä tuntuu olevan paremmin järjestyksessä, kun huonessa jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Järjestelemättömyyttä tai ylijärjestystä ei tarvitse kestää vain joksikin muuksi sen kautta tullakseen. Itselleni luontevalla tavalla toimiminen ei tee minusta huonompaa ihmistä, toisin kuin saatoin luulla. Huolettomuus ei synny huolia pölyttymään jättämällä.

Oppia elämään keskeneräisyyden kanssa. Näin olin kirjoittanut ylös joku aika sitten. "Tää, koska ei hitsi tätä loputonta keskeneräisyyden tunnetta", oli lisätty perään myöhemmin. Elämässä ei ole pahitteeksi pyrkiä etenemään, oppimaan virheistään ja kehittämään itseään. Kulkemisen ei kuitenkaan tarvitse tapahtua "vanhan itsensä" unohtaen. Omiin vahvuuksiin keskittymisen ei tarvitse tarkoittaa heikkouksien kehittämättä jättämistä, vaan niissä vellomisen lopettamista. Jos elämä tuntuu paremmalta hallitun kaaoksen sijaan rennon sekaisuuden loistaessa poissaolollaan, ei ole syytä hukkua sekavuuteen vain näyttääkseen itselleen siihen pystyvänsä.

Saavutin tänään pieniä asioita; aamupalaksi ahkerana lättyjä, astiat tiskasin heti syönnin jälkeen, yhden kurssin rästitehtävät kiritty, haalareihin ensimmäinen merkki ommeltu. Viikonlopun aikana löysin useammasta välistä aikaa ihmisille, sain sen kauan odottaneen muuttojärjestelyn vietyä loppuun, ehdin leipoa. Eivät ne hommat tänäänkään mihinkään loppuneet, tehtäviä riittää ja vessa on yhä pesemättä, mutta siksi sitäkin suurempi saavutus oli osata lopettaa kaikesta huolimatta.

Ehkä maailman murheet eivät muuttuisi sen suuremmiksi, vaikka niitä ei aina kantaisi uneen saakka. Ehkä keskeneräisyyden kanssa elämään oppiminen ei tarkoita sen enempää omasta tilastaan luopumista kuin kokonaan valmiiksi tulemista. En voi olla kukaan muu kuin oma itseni, joten miksi haluaisin muuksi tullakaan. Vinoon jääneen peilin jätin muistuttamaan siitä, että välillä keskeneräinenkin riittää jonkin paremman saavuttamiseen.