Maa, jossa pyöräilijät on kyseenalaistamattomia kingejä, tiet ruuhkautuu erityisesti tiistaisin ja torstaisin ja ruoka on halpaa. Maa, jossa kahen tunnin välimatka on pitkä, koululle alkamis- ja päättymisaikaan on normaalia järjestää liikenteenohjaus, ja pyörän päällä kulkee kaikki laatikostoista kissoihin. Maa, jossa ymmärretään majoneesin ja juustojen päälle, mutta kartetaan samaan asuntoon useamman sekä kylmä-, että kuumahanan sisältävän vessan sijoittamista. Maa, joka tuntuu niin omalle, mutta samalla sopivasti uudelle, että joka kerta uusia katuja kävellessä ihasteltavaa riittää.
Alan hiljalleen käsittää, että täällä mää tuun asumaan seuraavat yheksisen kuukautta. Joka kerta sitä faktaa aattelemaan pysähtyessä on vaan ihan käsittämätön fiilis. Tänne elämä toi nyt ja se tuntuu niin oikeelta. Kaikki on mahollista, kun ei jää oottamaan millon elämä alkaa.
Ekat viikot on menny niin siivillä, enkä usko, että ajankulu tulee hirveesti hidastumaan. Aurinkoisten ilmojen jälkeen sade tuntuu kastelevan entistä tehokkaammin, mutta elämä laittaa nauttimaan jokasesta pienestä hyvästä hetkestä. Parasta on niin moni asia, mutta yhtenä maininnan arvosena se, että saa olla turisti tutustuessa uuteen kotikaupunkiin, eikä sitä tarvi jättää pariin päivään.
Oikeesti tuulimyllyjä on hämmentävän vähän ja puukenkähavainnotki on jääny muutamiin, mutta toisaalta se johtuu siitä, että mulla on vielä niin monta paikkaa, jossa haluan ja voin käyä. Kun arki on lähteny rullailemaan, niin jää enemmän aikaa ajatella elämää. Elämää, joka on aika siistiä ja välillä yhtä yllättävää ku moottoriteiden varsilla laiduntavat lampaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti