Maailma on helpommin saavutettavissa kuin koskaan. Tietoa on tarjolla paljon enemmän kuin on mahdollista sisäistää. Mahdollisuus ottaa selvää on tuotu kotisohvalle. Tehtäväksi jää enää tilaisuuteen tarttuminen. Miksi ympäröivä maailma on niin helppo jättää elämään omaa elämäänsä? Miksi tuttuihin ja turvallisiin ympyröihin on välillä liian helppo sulkeutua? Nämä ympyränsä löytäneet ovat onnellisessa asemassa, mutta niistä ulos uskaltautuvat voivat saavuttaa vielä paljon enemmän.
Lähtemällä olen
ottanut jo ensimmäisen askeleen, mutta se ei yksin riitä. Teitä pitkin voi
kulkea omiin kenkiinsä tuijottaen, maisemia ihastellen tai tähtiin tähyillen,
mutta haastavinta ja antoisinta on kohtaaminen. Myönnän olleeni mukana
pohtimassa, miten aupparit löysivät toisensa ennen Facebookia. Tunnen ylpeyttä
saadessani mainita, että nyt olen ollut todistamassa tämän ihmeen tapahtumista.
Kohtaaminen
tapahtuu kasvotusten. Ristiriitaista on se, että internetin kautta kontaktien
löytäminen tuntuu luontevammalta kuin oikeassa elämässä keskustelun
aloittaminen oikeasti lähellä olevien ihmisten kanssa. Small talk on täällä
luontevaa. Luulen, että se on hyväksi. Eräänä päivänä leikkipaikan reunalla
tehty keskustelunavaus on johtanut uskomattomiin
kulttuurienkohtaamiskeskusteluihin. Poistu omalta mukavuusalueelta ja elämä
alkaa, minulle sanottiin. Tee se todella, sanoisin nyt itsekin. Jälkeenpäin
tulet katumaan ehkä rohkeuden keräämiseen kulunutta aikaa, mutta joskus uroteot
vaativat sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti