Mitä on kun löytää kaltaisensa?

[22:26, 2-5-2017]: Voi meitä                       

[22:26, 2-5-2017]: Voi elämää                       

[22:26, 2-5-2017]: Samassa veneessä jatkuvassa koskessa                       

[22:27, 2-5-2017]: Voi meitä                       

[22:27, 2-5-2017]: Ongelmien mennessä ja toisten tullessa                       

[22:27, 2-5-2017]: Kieli aina poskessa                        

[22:27, 2-5-2017]: Yrittää rämpii loskassa                       

[22:28, 2-5-2017]: Ja kaikessa muussa paskassa                       

[22:28, 2-5-2017]: Ei oo helppoo olla elossa                       

[22:28, 2-5-2017]: Elää jatkuvassa pelossa                        

[22:30, 2-5-2017]: Et jotain tapahtuu ja se saa kaiken muuttumaan                       

[22:30, 2-5-2017]: Mut se on kohtaloo, mitä siihen puuttumaan                       

[22:31, 2-5-2017]: Oon vaan tavallinen tallaaja, kaikki tulee joskus poistumaan                       

[22:32, 2-5-2017]: Ja virheet, ne tulee toistumaan                       

[22:32, 2-5-2017]: Mutta olen onnellinen vaikka olisin kanssanne maailmanlopun kahvilassa                       

[22:33, 2-5-2017]: Siemailisin mustaa kahvia melkein kuin tuonelassa                       

[22:34, 2-5-2017]: Mä joisin mustaa olutta                       

[22:34, 2-5-2017]: Kaikki ois tuttua                       

[22:34, 2-5-2017]: Mut samaan aikaan oudon tuntua                        

[22:35, 2-5-2017]: Kuin vanha rakas tuttu, joka pitää tummaa huntua                       

[22:36, 2-5-2017]: Katsoo mua syvään silmin, lyö mun sydämeni rumpua                       

[22:37, 2-5-2017]: Ja jostain syvältä, tunteettomat kyyneleet kumpuaa                       

[22:38, 2-5-2017]: Ne on ollu siellä kauan, tää hetki saa sen tajuamaan                       

[22:39, 2-5-2017]: Oon vaan osa jotain suurempaa, ei täällä voi vaan seurata halujaan                       

[22:40, 2-5-2017]: Kuule kutsun, kuulee toisen, mut joku estää perään hamuamaan                       

[22:41, 2-5-2017]: Kuulee kerran kuulee toisen, unelmiinsa hajoaa                       

[22:42, 2-5-2017]: Mut tietää, ei voi miettii liian kauan jos haluu itseänsä toteuttaa                       

[22:43, 2-5-2017]: Unelmat on kauniita, mutta niin sumeita                       

[22:43, 2-5-2017]: Ei likaisen peilin läpi nää, hetkiä upeita                       

[22:46, 2-5-2017]: Siispä ota peili käteesi ja anna mennä                       

[22:46, 2-5-2017]: Oot liian kauan sotkuja sen saanu vähätellä                       

[22:47, 2-5-2017]: Lennän lennän, tietäisinpä mihin mennä                       

[22:48, 2-5-2017]: Mut suunta ylöspäin, on myötätuulta kannattavaa käyttää hyväksensä                       

[22:49, 2-5-2017]: Mutta jos koski liikaa yltyy, voit kirjoittaa hyvästejä                       

[22:50, 2-5-2017]: Virta vie mut mukanaan et voi sä estellä                        

 [22:51, 2-5-2017]: On vaan nähtävä sen kauneus                       

[22:51, 2-5-2017]: Mut se on helpompaa, kuin tylsän tyyneyden                       

[22:52, 2-5-2017]: Tämän hetken tahdon elää, mut myös kannan mukanani sen                        

[22:53, 2-5-2017]: Pienen häivähdyksen verran ihminen on tyytyväinen                       

[22:53, 2-5-2017]: Tiedän tunteen, tiedän toivon                       

[22:53, 2-5-2017]: Ja sen vastakohdan                       

[22:54, 2-5-2017]: Eilen peli oli tasan, tänään kai johdan                       

[22:55, 2-5-2017]: Nyt pitää mennä, en voi lopettaa                       

[22:55, 2-5-2017]: On jatkettava kunnes löydän pohjan                       

[22:55, 2-5-2017]: Pohjalle on päästävä, sieltä löydät itsesi                       

[22:56, 2-5-2017]: Kohtaa sun sisinpäsi, siellä ovat juuresi                       

[22:56, 2-5-2017]: Tuska on juureni, melankolia onneni                       

[22:57, 2-5-2017]: Niin kauan kun saan elää pohjaan sille ajatukseni                       

[22:58, 2-5-2017]: En nää surua, nään ihmisiä jotka kaipaavat rakkautta, siinä kai suuruuteni                       

[22:59, 2-5-2017]: Kohtaamiset toisten perään, rakennan niillä maailmankuvani                        

[23:01, 2-5-2017]: Niin, kiitos että tulit vastaan, on kuva nyt hieman kauniimpi                       

[23:02, 2-5-2017]: Kun sut näin ja katsoit silmiini, tiesin hetken, mihin tunnen kuuluvani

Oodi maanantaille

Elämä on valintoja, joissa pienet asiat merkitsevät. Jokaisena aamuna voi nukkua pitkään tai yllättää itsensäkin lähtemällä liikkeelle ennen kahdeksaa, vaikka minkään maailman velvoite ei niin vaatisi. Parasta ovat yllätyskyykyt, joita sopivan rajaamattomissa aikataulusuunnitelmissaan pääsee tekemään. Tähän maanantaihin niitä mahtui.

Aamu alkoi Lidliin jonottamalla. Kokemus sinänsä, ja hauskaa oli se, ettei sitä edes tarvinnut tehdä yksin. Eväskroissantti mukaan, ja hetken voi kuvitella olevansa kuin matkalla. Kotikaupungin kadut auringonpaisteessa, ihmiset matkalla arkeensa. Bussissa hymyilyttää. Olen kuin suurikin irtiottaja, sillä en ole suuntaamassa vielä yliopistolle. Hyvän mielen tunnelmissa jatkuu pyörähdys kotona, pikasiivous ja tiskaus, ja matka jatkuu.

Pyöräilymatkat ovat pientä elämän terapiaa. Ne toimivat hetkinä, jolloin ei käytännössä voi tehdä muuta kuin ajatella, joten omille mietteilleen ja tuntemuksilleen saa kiireessäkin hyvällä omalla tunnolla antaa aikansa. Suhtautumiseni ohikulkijoihin ja vastaantulijoihin vaihtelee paljolti oman mielentilan mukaan. Välillä täydessä uppoutuneisuudessaan ei huomaa tuttuakaan tien kulkijaa, toisina hetkinä haluaisi kohdata jokaisen tuntemattoman katseen, hymyillä, ja jopa syöksyä halaamaan. Luulen, että tällaisesta tempauksesta kuvan luominen edes hulluimmissa elämänilonpuuskissaan on tarttunut mukaan maailmalta - omasta tilastaan, ja varsinkaan onnestaan, hymyn vaihtaminen ei ole mitään pois. Parhaimassa tapauksessa se saattaa jopa tarttua.

Mitäpä olisi päivä ilman turhautuneisuutta ja saavuttamattomia tavoitteita tekemättömien töiden listallakaan. Tämä yhdistettynä kärjistyneeseen keskusteluun, nälkään ja sosiaaliähkyyn antaa pyöräilylle taas uutta tarmoa ja tuulettelun tunnelmaa. Pitkiä hengenvetoja vetäen ja isompaa vaihdetta käyttäen tukikohtaan ruisleivälle, vaatteiden vaihto ja tunti elämästä omistettuna tanssille. Paluumatkan auringonlaskussa maailma on taas niin hyvä ja kaunis. Maisema tuo mieleensä lauseopin tunnilla kirjoitetun lauseen: Nyt minun on hyvä olla, kokijan genetiivirakenne.

Tarinat haasteiden takana

Ryhmä yläasteikäisiä vertailee kouluoloja kiinalaisen vapaaehtoisen kanssa. Silmät laajenevat, kun selviää, kuinka vähän aasialaiseen opiskeluelämään todella mahtuu vapaa-aikaa. Brasilialainen vapaaehtoinen saa kaikessa aurinkoisuudessaan vanhukset suostumaan valokuvattaviksi tuloksena vuosikalenteri täynnä iloisia kasvoja. Kotitaloustunnin pojat innostuvat kansainvälisistä kokkailuista niin, että opettaja saa ihmetellä harvinaisen keskittynyttä käyttäytymistä. Kielitaitoaan epäilevät oppilaat saavat onnistumisen kokemuksia heidän keskellensä saapunutta saksalaista haastatellessaan.

Edellä mainitut väläykset ovat palasia itsensä haastamisen tarinoista. Tarinoista, joiden ansiosta muun muassa yhä useammilla mailla on tutut kasvot uutisia lukevan yhdeksäsluokkalaisen mielessä. Toisesta kulttuurista saunan, revontulien ja yöttömän yön maahan saapuneet vapaaehtoiset saavat vastuun kantaa projektinsa suunnittelusta käytäntöön. Tehtävä ei ole helppo eikä ongelmitta selvitä, mikä on oikeastaan puoli projektia. Mikään ei ole valmista syntyessään, joten jostain on aina lähdettävä liikkeelle. Itsemme omien kykyjemme rajamaille asettamalla kohtaamme usein ne suurimmat ja pelottavimmat vastoinkäymiset. Miksi kukaan lähtisi omasta tahdostaan kohti tuollaista mustaa tuntematonta?

Vapaaehtoisia Oulun alueella koordinoidessani saan itse omassa roolissani olla aitiopaikalta seuraamassa heidän kehitystään erisuuruisten vaikeuksien kautta voittoon, oman itsensä paremmiksi versioiksi. Kaikki persoonat ja tarinat ovat erilaisia. Jokaisella tarinalla on oma päähaasteensa. Yhtymäkohta näiden kaikkien erilaisuuksien keskellä on onnistuminen haasteiden jälkeen, tarinoiden kohokohta. Siinä missä henkilökohtaisen haasteen selättäminen tuo voittajafiiliksen, saman tunteen näkeminen toisessa on jollain tapaa vielä kauniimpaa. Se alun haparointi, joka muuttuu loisteeksi silmissä yllättävienkin ratkaisujen löydyttyä sekä suunnitelmiin että haasteisiin. Ne lukemattomat hymyn huulille tuovat tarinat, joita matkan varrella on mukaan kertynyt. Ne ovat asioita, joiden takia haluaa tarjota kaiken tukensa myös sinne johtavan tien varrella. Niiden takia myös jokaisella lähtemisellä ja lähtijällä on tarkoituksensa.

Johtajuusominaisuuksien kehittäminen, AIESECin ydinajatus, onnistuu vain haastavien olosuhteiden kautta. Ongelmanratkaisukeskeisyys, itsensä tunteminen, maailmankansalaisuus sekä kyky kertoa muille ajatuksistaan tuo loiste silmissään ja saada innokkuus tarttumaan, toimivat ominaisuuksien osa-alueina. Sen lisäksi, että tarjoamme vapaaehtoisille tähän kehitykseen mahdollisuuden, otamme haasteita vastaan myös itse. Jokaisen tarinan kautta tavoitettu parempaa maailmaa kohti pyrkivä silmäkulman loiste on saavutus. Ja jokainen päivä on mahdollisuus uuden tarinan alulle.

Teksti julkaistu myös: https://aiesec.fi/vapaaehtoisprojektit-suomessa/ 

Keskeneräinen puoli-ihminen

Kolme kuukautta siihen tarvittiin, mutta nyt on verhot ikkunassa, taulu ja peili seinällä, eikä yhtään pahvilaatikkoa nurkassa. Tuntuu hyvältä, siltä, että kaikki on kohdallaan. Jollain tavalla koko elämä tuntuu olevan paremmin järjestyksessä, kun huonessa jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Järjestelemättömyyttä tai ylijärjestystä ei tarvitse kestää vain joksikin muuksi sen kautta tullakseen. Itselleni luontevalla tavalla toimiminen ei tee minusta huonompaa ihmistä, toisin kuin saatoin luulla. Huolettomuus ei synny huolia pölyttymään jättämällä.

Oppia elämään keskeneräisyyden kanssa. Näin olin kirjoittanut ylös joku aika sitten. "Tää, koska ei hitsi tätä loputonta keskeneräisyyden tunnetta", oli lisätty perään myöhemmin. Elämässä ei ole pahitteeksi pyrkiä etenemään, oppimaan virheistään ja kehittämään itseään. Kulkemisen ei kuitenkaan tarvitse tapahtua "vanhan itsensä" unohtaen. Omiin vahvuuksiin keskittymisen ei tarvitse tarkoittaa heikkouksien kehittämättä jättämistä, vaan niissä vellomisen lopettamista. Jos elämä tuntuu paremmalta hallitun kaaoksen sijaan rennon sekaisuuden loistaessa poissaolollaan, ei ole syytä hukkua sekavuuteen vain näyttääkseen itselleen siihen pystyvänsä.

Saavutin tänään pieniä asioita; aamupalaksi ahkerana lättyjä, astiat tiskasin heti syönnin jälkeen, yhden kurssin rästitehtävät kiritty, haalareihin ensimmäinen merkki ommeltu. Viikonlopun aikana löysin useammasta välistä aikaa ihmisille, sain sen kauan odottaneen muuttojärjestelyn vietyä loppuun, ehdin leipoa. Eivät ne hommat tänäänkään mihinkään loppuneet, tehtäviä riittää ja vessa on yhä pesemättä, mutta siksi sitäkin suurempi saavutus oli osata lopettaa kaikesta huolimatta.

Ehkä maailman murheet eivät muuttuisi sen suuremmiksi, vaikka niitä ei aina kantaisi uneen saakka. Ehkä keskeneräisyyden kanssa elämään oppiminen ei tarkoita sen enempää omasta tilastaan luopumista kuin kokonaan valmiiksi tulemista. En voi olla kukaan muu kuin oma itseni, joten miksi haluaisin muuksi tullakaan. Vinoon jääneen peilin jätin muistuttamaan siitä, että välillä keskeneräinenkin riittää jonkin paremman saavuttamiseen.