Maailman ympäristöpäivä ja mitä se minulle merkitsee

Muistan ala-asteen roska päivässä -liikkeen, (jolle yllättäen löytyi nettisivut, ja joka tätä kirjoittaessa oli liikkeenä ehtinyt täysi-ikäiseksi) ja koulussa väsätyt lukuisat ympäristöjulisteet ja -esitelmät. Hollannissa kuulin ihmettelyä Suomen kierrätyspolitiikasta, ja kuinka sen ottaminen tosissaan 5 miljoonan asukkaan voimin vaikutti kummalliselta asukasluvuiltaan moninkertaisten maiden tarjotessa vain yhden lajin roskasäiliöitä kerrostaloissaan. Eräs luonani vieraillut saksalainen tyrmistyi huuhdellessani jogurttipurkkia, ja kertoi ajatelleensa kierrättäneensä tehokkaasti ennen Suomeen tuloa.

Kaikki edellämainittujen asenteiden toimintamallit ovat minulle vahvasti automatisoituneita. Samalla tottumuksella kannan mukanani aina yhtä ylimääräistä kangaskassia, ja vakiokauppakassini sisältä löytyy monikäyttöinen hedelmäpussi. Vaikka olen tottunut tekemään tämän kaiken, olin silti onnistunut hautaamaan itse ongelman olemassaolon ajatusteni taka-alalle. Kunnes näin, miltä näyttävät uimarannat ja kaupungit, joissa jätehuolto ei poista loputtomia roskapusseja silmien ulottuvista, saati tarjoa keirrätysmahdollisuuksia.

Lohduttomat roskavanat teiden varsilla ja palmujen alla - juuri siinä, juuri mielessä - saivat muistamaan, kuinka taistelu ympäristön puolesta on kaikkea muuta kuin ohi. Vaikka elämme päällisin puolin siistissä ympäristössä, teoillamme on globaali merkitys. Vaikka vihreät autot poimivat roskakatossäiliöidemme sisällöt kotipihastamme, toimintamme ennen sitä on ratkaisevaa.

Tänään vietettävän ympäristöpäivän viestinä on valtavan maailmanlaajuisen muovijätteen vähentäminen. Kampanjasivuston mukaan maapallollamme ostetaan joka minuutti miljoona muovijuomapulloa ja vuosittain 5 biljoonaa, eli tuhat miljardia  muovipussia. Saman lähteen mukaan puolet käyttämästämme muovista on kertakäyttöistä, jolloin valmistukseen käytettävien materiaalien arvo valuu hukkaan.

EU:n alueella suurin osa muovijätteestä muodostuu pakkauksista, joista alle 30 % päätyy kierrätykseen, kertoo Ympäristöministeriön muoviselvitys. Keräyspaikkoja löytyy, ja niiden käyttäminen on ilmaista. Muovipussit puolestaan useimmiten maksavat nykyään, ja Ympäristöministeriön mukaan kauppojen kokemukset kertovat muovipussimyynnin puolittumisesta tuon maksun seurauksena. Muutos on siis mahdollinen, askel kerrallaan. Sinä valitset, laitatko banaanit pussiin, kuinka monta lajiketta kannat roskakatokseesi, ja otatko limsaasi pillin ja muovikannen.

"Kukaan ei tee suurempaa erehdystä kuin hän, joka ei tee mitään, koska ajattelee, että voi tehdä vain niin vähän." ~Edmund Burke, filosofi. 

Hetkiä metsässä

Olen viime aikoina fiilistellyt pitkästä aikaa edessä olevaa kesää Suomessa. 2016 meni pitkälle kesään asti Hollannissa, ja 2017 puolestaan Tunisiassa. Reissuja on tällekin kesälle suunnitelmissa, mutta kotimaata kuuluu niihin kahta edellistä kesää enemmän. Viime viikonloppu meni Pienen Karhunkierroksen maisemia mahtavassa seurassa ihastellen. Päiväretket siellä olivat hyvä muistutus siitä, kuinka ei-niin-kovin-kauas matkustaessaankin voi päästä nauttimaan hiljaiseksi vetävistä maisemista.

Vaikka olen innoissani jo siitä, että pääsen nauttimaan kotikaupungistani kesäaikaan, autojen jylyn kaikkoaminen, metsän tuoksu ja värit, sekä muusta maailmanmenosta vapaana virtaava vesi onnistuvat aina nostamaan kotiseuturakkauden aivan toiselle tasolle. Kävelylle kuivan kangasmetsän männikössä on vaikea löytää peittoajaa.

Välillä on hauska pysähtyä nautiskelemaan ruisleivästään aamupalapöydässä ajatellen, kuinka se olisi ulkomailla harvinainen luksusateria. Suklaiden ikisuosikki Fazerin sininen maistuu juhlalta aina, mutta harvoin törmää maisemiin, joissa sitä syödessään tuntee suomalaisuutensa yhtä aikaa kaikilla aisteillaan. Konttaisen näköaloja voin suositella tähän kokeilemaan.

Jokin siinä vain on, kun voi istua harjun reunalla ja roikottaa jalkojaan pyörteitä muodostavan veden yllä, ihailla rinteessä kukoistavaa poronjäkälän muhkeaa kasvustoa, ja tajuta, että naavaa voi kasvaa myös koivuissa. Antaa iltaan kääntyvän auringon taittaa maiseman värit satumaisen epätodellisiksi, ja lepuuttaa silmiään sitä katsellessa tietäen, että tämä hetki on juuri tässä, eikä sitä kaikessa kauneudessaan pysty muistamaan täysin sellaisena enää myöhemmin. Ja samaan aikaan se kaikki yhdessä on siksi sekä kaunista että haikeaa.

Tällaisissa puitteissa, hyvässä porukassa ja suomalaisuudessa, sekä ehkä nimenomaan juuri niiden kaikkien yhdistelmässä parasta on se, kuinka välillä voi vain istua hiljaa yhdessä, välillä nauraa koko sydämensä pohjasta, ja toisessa hetkessä taas keskustella syvällisiä. Kun jakaa eväät, maailmankuvat ja savunhajuisuuden, voi useammankin vuoden tuntemisen jälkeen päätyä keskustelemaan seikoista, jotka elämän kiireessä on tiedostamatta sivuutettu vain ohimennen.

Lähteminen yleensä kannattaa, se tuli jälleen kerran todettua. Muistot eivät synny tekemällä, mutta eivät mitään tekemättäkään. Siispä muistutuksena myös itselleni: kohdatkaa ihmiset ympärillänne, myös ne, jotka ajattelette jo tuntevanne. Ja lähtekää yksin sekä yhdessä metsään.

Opportunities out there

+20 degrees Celsius, sunny weather and sightseeing. Good food, enjoyable company and stunning historical views.

Eye-opening conversations, people with purpose. Dancing on roses and broken plates. Impacting more than 700 children and youth in 1,5 hours and being impacted even bigger. Refreshing wind and the voice of waves.

Daring to dream about better tomorrow and how there is no impossible.

No one said going for the opportunities would be easy. But what matters, is to go and to own it. And that's what I want to do. And that's what I'm doing.

Imagine, if all the 'opportunities out there' would be opportunities right here instead? Then it might be hard to choose where to start, you may say. If that's the case, why not going to Kyrgyzstan? Yes, it feels like a random idea, but isn't that how the best ones always do?

Ymmärtää ja tulla ymmärretyksi

Mitä merkitsee nyt ja tässä

Ikuisuutta etsimässä

Tiedätkö se tunteen

Vaunut kun asemalla lepää hetken

Joku saapuu, toiseen kaipuu

Sisään astuessa tarttuu

Kovaääniset ei pelkää ilmoittaa

Ei suuntaa raide kaksi pohjolaan

Kuin huomaamatta lipuen

Samalla ankarasti tapahtuen

Jatkuu raiteilla tuo kulku

Ja kuten on kaukaa tähän tultu

Ei pysähdyttäessä mikään muutu

*Astuu ulos, nousee sisään

Päättääkin tänään kulkevansa itään

What it means to have it now and here

A moment when infinity is near

Can you recognize a certain feeling

On the station between arriving and leaving

One stepping out, one stepping in

And so begins the longing

Loudspeakers work with no feelings

Only being asked to tell the bearing

Everything happens imperceptibly

Though at the same time very certainly

Now on will be as until now

The job of train is to go and not ask how

Changing the direction would affect tomorrow

*But one steps out and then in again

Today East is the new beginning